On se olt kesä!
Äärilaijast männöö toisee; millo paahtaa niin mahottomal helteel ja sit
heittää melkee pakkaselle. Ei ole näissä
säissä tolku häivää. Mut vanha kansa
sannoo, jot mikä enne juhannusta sattaa, sattaa laariin. Mikä jälkee juhannukse sattaa, sattaa
laarista pois. Nii jot hyvähä se on,
ainakii nää satteet, jos sitä silviisii miettii. Vaik en mie tiijä, tarkottiks
se vanha kansakaa, et räntäsae tai lumipyry niin hyvvää tekis enne
juhannustakaa. Vaik eihä tuota lunta tult
paljookaa enempää ku viime joulun!
Kohtaha se on kesän pisin päivä käsil ja muutamat onkii sitä
mieltä, et sit se kesä on ohi. Miust ko
se vast nyt oikee alkaa! Luonto on
vehreimmillää! Miule keskikesä tarkottaa
heinäkuuta. Tää kesäkuu männöö vähän
niinko harjotelles ja lämmitelles, heinäkuu on kessää ja elokuus alkavat ne
mukavan kuulaat yöt ja sit syyskuus käännytää oikee syksyy.
Kesäpäivän seisaus sattuu nykyjää aika likelle juhannusta,
sehä vaihteloo 21. ja 22. päivän välil.
Ukkosist enne tätä aikaa ei oikee pidetty, koska niihen pelättii
ennustavan kylmää kessää. Kauniihen
ilmojen uskottii puolestaa jatkuvan, jos ihe ”pesäpäivä”, eli se vuoden pisin,
oli kaunis. Vuoden lyhintä yötä pijettii
iha yhtä vaarallisen ku pääsiäisyötä; noidat ja kaikemaaliman pahat henget
olliit uskomuksii mukkaa liikkeellä.
Näitä torjuttii mekkaloimal ja polttelemal tulia ja siitähä se vissiikii
juontuu sit tuo juhannuskokonkii perinne.
Ja aikamoista mekkalaa kuuluu viel nykyjääkii rantamilt, ei siin pahojen
henkii luulis viihtyvän! No, onneks ei
ennää ole tapan ammuskella noita pahhoi henkii, ei pyssylöil, niiko talonpojat
tekkiit, eikä tykkilöil herraskaisiin malliin.
Enne vanhaa, vuotee 1954 saakka, juhannusta vietettii aina
silviisii, et juhannus ol kiintiäst 24.6.
Nyt sit pittääkii olla tarkkan juhannustaikoihe kanssa: pittääks ne tehä
nykyjuhannuksen vai pitäskös ne tehäkkii ennev vanhasen juhannuksen? No nää juhannustaijat liittyyvät nii monet
siihe sulhon tai morsiime etsintää, et miul ei ole niille ennää mittää
tarvetta, ko miul on tuo ukko jo tuos vierel ja hyvä ukko onkii!
Ol hää nyt mite hyvvää tuon ajankohdan ja taikojen
onnistumisen kans, mie kuitenkii kerron teille täs vähä niistä. Esmerkiks tuoho kokon polttamissee liitty
semmone uskomus, et jos kokko palaessaa kokonnaa kaatui sillä viisiin, että yks
tukipuu jäi seisomaa, jäi kyllään ainakii yks vanhapiika. Kokolla maleksittii puoleen yöhö saakka ja
sit lähettii taikoi tekemää. Juhannusyönä lehmän sarvii sidottiin liuhta,
semmone seppeleentapainen, enneko lehmä päästettiin laitumille. Jos liuhta oli tallessa, ko lehmä tuli
takasii kottii, ties se hyvvää tuurii, mut jos liuhta oli poissa, ni se tietyst
sitte ties pahhaa.
Kaikist enite minnuu juhannustaiois huvittaavat nuo nuorii
neitokaisii puuhat. Kuulkaapas vaik
tätä: keskel yötä pit männä kieriskelemää ilma rihman kiertämää sen talon
ruispellossa, missä se mielitietty asu, jotta varmisti sulhon
mielenkiinnon. No varmaan varmisti, kyl
miekii uskon. Ko katoha vaa, pojille
vastaavast uskoteltii, et varma konsti nähä enteenä tuleva morsmaikku on
kävellä ruispellon ojissa… Saattopa
niitä sulhaskanditaattiloita olla enemmänkii ruispellon ojissa vaeltelemassa,
jos tyttöset siel alasti riehuit mänemää, en eppäile ensinkää.
Sit ol tietyst nää kolmen tien risteykses kököttelemiset ja
tuoreihen saunavastojen katolle heittämiset, jot nähtii, mist suunnast se
sulhane tai morsiin tulloo. Kaivostakkii
voi sulhase naamaa kurkistella. Ja
olpaha sit semmonekkii taika, et vasemma jalan sukka pit kääntää nurin päi ja
laittaa takasii siihen vasempaa jalkaa ja viijen pennin kolikko kantapää
kohalle, ni unis sit näki tulevan ylkääsä.
Ja kaikha ovat kuulleet kukkasii kerräämisist tyyny alle; jossakii päi
näitä kukkii piti olla seihtemä erillaista, jossakii yheksä. Jossakii päi tyynyn alle piti laittaa
yheksällä heinällä sidottu kukkaseppele. Ja taas ol mahollista nähä sulho
unissaan. Jossakii päi jokkaine kukkane
nimettii jonkuu sulhasehokkaa mukkaan ja sit aamul kahottii, mikä kukka ol
tyyny alla säilynt kaikist virkiinä, ni se ol sit se lopullisen sulhasen
merkki.
Rikkauttakkii voipi juhannusyönä yrittää tavotella; jos
asettuu sananjalkalehtoo lakanan päälle ja oottaa, et sananjalka kukkii ja
oottaa viel, et se kypsyttää sen siemenenkii, ni siemenen poimija saapi ihan
kaikki, mitä hää vaa keksii toivoo; kaunetta, rikkautta, kyvyn muuttuu
näkymättömäks… Silhä ei tietyst oo
mittää vällii, et sananjalka ei kuki. Se
näät on itiökasvi. En siis hirviäst
mänis luottamaa siihe, et jos on maant yösä sananjalkalehvikos, ni on eukkoosa
silmis iha kertakaikkise näkymätön ja pääsöö livahtammaa kottii iha
huomaamatta.
Aarnivalkeitakkii voipi juhannusyönä kytistellä; nämä virvatulet ja niihen vartijahahmot on
kyl myöskii vaarallissii ja kyselööt kuulemma kysymyksii. Jos ossaat oikei vastata kysymyksii, saat
virvatule vartioiman aarteen. Näät,
aarnivalkiat syntyyt nimenommaa siitä, että haltiat polttaavat raha-aarteistaa
hometta ja ruostetta pois. Aarnivalkian
voipi kuitenkii nähä vaan, jos istuu kolmasti muutetun huoneen katol tai
maakivel, jonka ympäri on kynnetty.
Ennev vanhaa koristelluu uhrattii juhannuksen vissiinkii
enemmä aikaa ko nykyää. Lehvil ja
kukkasil paitsi korostettii juhlan tuntuu ja kesän vehreyttä, myös edistettii
ja varmennettii esimerkiksi lehmien maidontuottoo.
Meijä juhannuksee kuuluu se, et aatton myö käyvää hakemas
koivut oven pielii ja yks iha sissää saakka tuoksumaa! Kukkiikii kerätää ja koristellaa talo. Meil ei ole sen kummemi karjaa, mut onha se
mukava juhannusta koristelul kuitenkii juhlistaa! Sit myö myö männää leikittämmää lapsii
Torsanpään juhannusjuhlil. Siel myö
varmaa kahellaa kokkookii. Sit myö
tullaa kottii, syyvää hyväst ja mahollisest lämmitellää saunaa. Juhannuspäivän ainakii saunotaa! Ja tuore koivuvasta pittää olla! Tiijättäks työ muute, et rauduskoivu on
tuoksuvampi kuin hieskoivu? Sen tähen kannattaa koivuvastan keskelle laittaa
muutama rauduskoivunkii oksa, vaik hieskoivust muute tulloo jämäkämp ja paremp
vasta!
Hyvää ja vähälumista juhannusta teille kaikille meilt
kaikilt täält Laamalast ja Niirasest!
Virve -Eukko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti