Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi

       

Miehä mie tääl taas terve!

Ehä mie sit kerint jouluu enne tänne mittää kirjottaa.  Tai oisiha mie kerint, mut minnuu ku rupes oikei tuo kirjottamine kehtuuttammaa, ni mie en sit kirjottant!  Meil ko män tonttuseikkailui tehesssä joulun alusaika ja sit ommaa jouluu piti tietysti vähä häärätä.  Ei paljoo, mut kuitekii sillee, et alko tuntuu, et joulu tulloo; eihä se näät oikee ilma mittää hääräämisetuntuu meinaa tullakkaa, ko semmosee on tottunt.  Jouluvalmistelut on miusta hirmuse mukavii!  Kaikki se paistamine ja koristeihe värkkäämine ja laittamine!  Miule tulloo siit joulun tuoksu ja tuntu!  Semmone lämpöne mieli, ko joululaulut soivat ja mie ihekkii laulan nii, et kitarisat läpäjäävät!

Enne jouluu mie kävin vähä haastelemassa Ruokolahen seurakunnan järjestämäs vanhemman väen joulujuhlassa ja joulunalusviikolla sain mielusii vieraita:  Ruokolahen muut Eukot tulliit kyllä joulupuurolle!  No myöhä syötii ensi puurot ja rusinasopat, niinko asiaa kuuluu ja sitte myö mäntii meijä kodalle tulien ääree.  Miu miehein Jari oli keittänt siel meile nokipannukahvit ja myö naposteltiin joululeivonnaisii, juotii kahvii, laulettii joululaululoita ja kerrottii joulumuistojamme.  Miu täytyy sannoo, et niitä muistoloita kuunnellessa miulle tul semmone lämpöne mieli; nää Eukot on niin mahottoman mukavaa porukkaa, ilosii suruloissaakii.  Kaikenmoisii muistoi tuntu olevan, ilosist niihi mustempii ja takasii.  Kyl on vahvoi naisii!  Meil ol miun mielestäin oikein metka ilta siin nuotion ääressä haastellessa ja mie aattelin, että pittää kutsuu muullokii nuo eukkosein yhteiseen tapaamisseen ja haastelemmaan suut makiaks!

Pilkahtiks teillä pesäpäivin aurinko?  Tääl tais pikkasen pilkahtaa, mikä onkii hyvä assii, sillä  se tietää sitä, jot tulloo ihan hyvä kesä!  Pesäpäivät alkaat Tuomaan päivänä ja jatkuut jouluaattoo ja auringon sanottii ennev vanhaa olevan tuona aikan kannallaa elikkä pesässää.  Niihä sitä ruukaavat ihmisetkii olla ja nii sitä oltii myökii, iha omal porukal ja vanhoi sekä ommii uusii perinteitä vaalien.  Meil jouluu kuuluu tietyst elukoihe erityine huomioimine kaikenmoisil herkuil, aattokirkko, yhes valmistettu aattoruoka ja aattosauna kynttilöihe valos.  Tietyst myö jaetaa lahjatkii, sehä on selvä!  Joulupäivä männöö vähä samoil lämpösil.  Aiemmi, sillo nuorempana, myö käytii isännä kanssa joskus tahvanan ajos, mut eihä sitä ennää kehtaa.  Lapset on välil jatkaneet tätä perinnettä, mut nyt meil män joulupäivät kaikil iha kotona lautapelilöitä pelatessa, joka sekkii kuuluu meijä ommii perinteisii.

Nyt jokkuu miettii, et mitä ihmee tahvanaa ne on ajaneet.  No, miehä kerron.  Jo enne meijä aikaa oli Ruokolahel ainakii tapana ajjaa tahvanaa, eli kotona vietettyje jouluaaton ja joulupäivän jälkee lähtii Tapanin päivänä naapurloihe kyllää, iha kutsumatta.  Jossakii vaihees tapana oli lämmittää naapurie saunat (sillo, ko ol enemmä ulkosaunoi) ja herättää sit sen talon kotiväki saunomaa ja tarjoomaa tahvanaa, eli ruokaa ja mahollisesti ryyppylöitäkii.  Jos tahvana (eli tarjoomukset) eivät olleet niin sanotust kotona, uhattii särkii leikillä talo uuni.  Joskus vissiikii on männeet iha rettelöinni asteelle nääkii tahvanan ajot.  Nimittäi Ruokolahelt on säilynt käräjäpöytäkirja vuuvelt 1685, jossa kerrottii seuraava tappaus: ”Aikaisin, eli päivän sarastaessa ratsastivat miehet hevosilla sisälle tupaan, missä erikoisolutta, jota on erityisesti valmistettu vuoden lopuksi, kaadettiin hevosten päähän ja selkään ja harjaan.  Loput oluet nautittiin ja sitten ratsastettiin jälleen ulos.”  Sitä mie en tiijä, jot mitä hurjaa hyö sit olliit tehneet, mut jotakiiha siinä ol vielä käynt, kerra ukot käräjille olliit joutuneet.

Nythä myö vietetääkii sit jo uuven vuuven aattoo, ko mie tätä kirjotan!  Tiijättäks työ, et Suomes kauva sitte vuosi alko syksyllä, ku edelline sato oltii saatu korjattuu ja juhlittuu?  Siit on kyl jo niin kauan aikaa, ettei sitä kukkaa muista! Ja tää tammikuu –nimi, sehä johtuu siitä, että vietetää niin sanottuu sydäntalven aikaa.  Tammi näet tarkottaa joissakii murteissa napaa taikka keskipuuta, eli sydäntä.  Saapiha nähä, mimmone helmikuu meille tulloo, ko nyt on nii leutoo! Vanha sanonta sannoo: ”Jollei tammikuu pauku, niin helmikuu helisee” tai ”Tammikuun tasaiset säät helmikuussa heilahtaa”.  No, mist tätä tammikuuta nyt viel tietää, joulukuu viimosen päivän!

Mut jos mie viel mään takasii tuoho vuoden vaihtee viettämissee.  On se näät olt aikoin saatossa missä kohtaa vuotta tahansa, on siihe liittynt aina vähä tulevaisuuve ennustamista meijä perinteissä.  Ennev vanhaa mieltä askarrutti erityisest nuoril naisil naimisii pääsy, vähä vanhempii ihmisii taas kuolema.  Näitäkii asioita on enne tiedusteltu tinnaa valamalla.  Tinan muodosta pääteltii millo  mitäkii; jos tul säkin näkösii, ol tulossa hyvä viljavuosi, jos ol ryhelmää pinnassa, tuli rahhaa, mustat täplät tiesiit surruu, avain arvon nousuu, tasane möhkäle sairautta, risti tai seppele kuolemaa.  Jos ei varsinaine muoto kertont mittää, ni sitte piti kahtoo tietysti varjokuvvaa ja koittaa siitä tulkita, miltä tina näytti.  Tälviisiihä myö tehhää monet vieläkii!  Ennev vanhaa ol sit viel onnenpeilii kahtomine ja muutamii aika samanmoisii tapoja tai taikoi, mitä juhannuksen tienoissakkii tehtii; saunavasta heittämistä saunan katolle (jot mist päi se sulhane sit taapertaa) tai tyynyn alle erilaisii esineihe laitto, niinko halkojen tai kenkiin.  Kuka niitä sit unissa tul hakemaa, ol sulhane tai morsiin.  Harmi ko meil ei ole sikaa; sialtakkin näät uuven vuuven yönä käytii kyselemäs asioita ja aina ku sika kysymyksee röhkäs, ol se myöntävä vastaus.  En mie tiijä, mite hyvä "oraakkeli" tuo sika sitte oikei mahto olla....  Ja kui mones talos joulukinku syömise jälkee oli sika, jolta uuten vuoten voipi jottain kysästä?

Ennev vanhaa uskottii, et kaikenmoine käyttäytymine vuuven ensimmäisenä päivänä vaikuttaa koko vuotee!  Jos saunottii päivän näöllä aattona, noustii seuraavan aamun varhain ja viritettii nopiast tuli takkaa, pysyttii koko vuosi virkiän ja työt sujjuit sutjakkaasti.  Ja muistakaa, jotta että puhu uuven vuuven saunassa; kärpäset vaivaavat teitä sillo koko kesä aja!

Näil evväil mie toivotan teille kaikile oikei hyvvää uutta vuotta!

Terveisii vaa taas täält Laamalast kaikile teile!

Virve-Eukko

Eukkoilua

Yks noista Imatran Inkerilöistä onnittel minnuu Eukoks nimittämise yhteyvessä silläviisii, et tervetulloo satuolentoloihe joukkoo!  Tää oli häne mieheesä hänelle antama nimitys ja johtu siitä, et miehe mielestä vaimost ol tult satuolento Inkeriks nimittämise jälkee sen takkii, et vaimoo ei ennää tahtont nähä ensikää, ko hää riens Inkerinä millo missäkii! Ja semmosiiha ne satuolennot tuppaavat olemaa; niitä saattaa uskoo olevan olemassa, mut ko niitä ei nää, ni iha varma ei voi olla!

Miu pittää sannoo, että miule satuolenton olemine on varsinaisii töihen puolesta aika tuttuu puuhaa;

mie lennä töihe puolest aika paljo ja kaikenmaalima rooliloissa millo tonttun ja millo peikkon ja millo minäkii!  Silviisii tää yks rooli lissää ei mitenkää haittaa!   Mie oon ottant tään semmosen harrastuksen; toiset harrastaat kuntoiluu tai muuta urheiluu tai mitä nyt kukakii, mie harrastan eukkoiluu.

Eukkoilu-harrastus on siin mieles aika kiva, et siihe ei ole olemas kauhiast mittää sääntöi vaa jokkaine Eukoks nimitetty saapi harrastaa sitä aika vappaasti sillee, ku ihellee tuntuu sopivimmalta.  Tietysti yhteisen piirteen kaikille eukkoilun harrastajille on se, et männää tapahtummii, ku kutsutaa ja käyttäyvyttää sit siel tapahtumas sen roolin vaatimalla tavalla, jotakuinkii arvokkaast.  Miunkii pittää siis vihon viimein opetella käyttäytymmää!

Miu eukkoilurintamal oli täs männä viikonloppun kakskii tapahtummaa; Ruokolahen joulutori ja Ruokolahen Laulu-Eukkoin juhlakonsertti, saman päivän.  Niitä enne mie olin töissä niis muis rooliloissai, tai tarkemmi esiintyjän paris pikkujoulus ja järjestäjän paris itsenäisyysjuhlas, joist toises olin paikan päällä.  Roolit siis vaihtuit aika tiuhaa tahtii, mut kyl mie kuitekii yriti muistaa, ettei jäänt rooli päälle noist toisista tapahtumista.

Mut niistä tapahtumistaha miun piti haastaa!  Ruokolahen joulutori meni vissiinkii ihan perinteisel kaaval, niinko se on mänt jo muutaman vuosikymmene!  Tämmösii perinteitä myö tarvitaa, jot on jottai pysyvyyttä ja toisaalta jatkuvuutta!  Se,mikä miul pisti silmää, ol, et siel oli mahottoma paljo hirmuse hyvvii tuotteita myynnissä! Toivottavasti siel myös kävi kauppa!  Ja sitte se Laulu-Eukkoin juhlakonsertti!  Voi mahoton, mite se oli hyvä!  Myö käytiin jonkinmoisen kokoisella eukkoköörillä höitä ensi onnittelemassa ja sitte istahettii kuuntelemmaa.  Ensimmäine puolisko mäni suomalaisen musiikin ja Jean Sibeliuksen juhlapäivän merkeissä ja toisella puoliskolla käytiin runoje ja lauluin kautta läpi joulun viettoo eri aikakausina.  Miu pit ihan poskee purra, etten mie ois itkii tyrskänt, nii oli koskettavvaa etenkii se sota-ajan jouluje käsittelemine!  Kuoron laulusta löyty sekä herkkyyttä että voimaa, sävyjä ja tunnetta!  Kyl mie olin sitte ylpiä näistä ”eukkosisarista”!

Mut tiijättäks työ, mite tää tuntuu miust mukavalle männä toisiin valmiiks järjestämmiin tilaisuuksiin ja tehä vaa, mitä pyyvetää?!  On se vaa kuulkaa aikamoine etuoikeus meille kaikille, ko jokkuu noita tilaisuuksii järjestää ja myö vaa päästää nauttimaa, etenkii, ku tietää, miten iso homma siin ylleensä on takana, ennenko valmista on syntynt! Miulle jokkuu ”viisas” sano kerra, että eihä tunnin tilaisuuven tekemissee tarvii tehä ko tunnin työ!  Mite miust tuntuu, et hää se ei olt ikännää joutunt järjestämmää yhtää mittää, eihä sitä muute voi selittää, jot tuommose lausee suustaa päästää.  Mie oikeestaan melkei loukkaannui kaikkiin tapahtumajärjestäjjiin puolesta; oha se melkosta työn vähättelemistä tuollee tokasta.

Mut mitä myö noist, ko ei nekkää meist!  Mie jatkan eukkoiluu täs enne jouluu vielä ainakii seurakunna järjestämäs vanhemma väen joulujuhlas.  Siel miu pitäs pittää jokkuu vappaavalintaine puhe.  Mieluisii tehtävii, mieluista eukkoiluu.  Silviisii mie nyt sit tänä vuonna valmistauvun myöskii joulun viettoo! Mut siit mie kirjotan sit toise kerra!

Terveisii taas!  Johan tuota lunta piisaakii!  Hyvvii jouluvalmisteluita vaa teile kaikille!

eukkoileva Virve

Kriteeri

Miehä mie tääl pitkäst aikaa, terve!

Kuulkaa ku nyt miul juolaht mielee kirjottaa näistä kriteerilöistä.  Minnuu rupes nii kovast huvittammaa, ko mie jostai uutisest kuulin, jotta kirjastoloihe lukukoirille pittää kehittää kriteerit, jot höitä voijaa käyttää. Mitkä kriteerit?  Eiks tää nyt iha selvä maalaisjärki jo sano, jot lukukoiraks voijaa viijä semmone koira, jol on jottai sosiaalisii taitoi ja joka tulloo toimee ihmisii kanssa ja tykkää lapsista ja on sisäsiisti?  Pittääkö siin nyt työryhmää perustaa tuotakii miettimää?  Ja sit tietysti pittää laatii pykälät ja ukaasit, jot jos meinaa koiraasa viijä kirjastoo istumaa, ni sen pittää käyvä suorittamassa testi viije vuoje välein, jot onk hää sopiva ja kykenöök hää vielä kuuntelemmaa noihe lapsiin kirjoin lukemista.  Eikä nää testit tietysti mittää ilmasii varmast oo!  Ei tietenkää, pittäähä niistä aina joitakii satasii velottaa, eihä siit muute mittää tule!

Muutekii tuntuu, et tervee järe käyttö alkaa olla vähä niinko kiellettyy tääl meil.  Mie luin lehestä jostai hevostilallisesta, jolla on tult ongelmii viranomaisii kans, ku häne talliisa ei täytä uusii EU-määräyksii.  Ja tiijättäks työ mistä on kyse?  No, semmosesta assiista, et tallissa on katos iha seinä vieres betonipalkki, joka on kahenkymmenen sentin levveyden alalta jonnii verran matalammal, ku muu tallin katto ja siis ihan pikkasen liian matalal uusii säännöksii nähen.  Kahenkymmenen sentin levveydelt, viis sentii, vai mitä se ol, liian matala!  Onkoha nää viranomaiset ihan nyt tosissaa? Onk hyö nähneet hevosta?  Tietääks hyö, et hevone ei seiso seinä vieres kahenkymmenen sentin alueel?  Ymmärtääks hyö, et kakskymment senttii on hevosen mittakaavas aika pien ala?  Hevoset on osanneet siinäkii tallis olla vuosikymmenii tähä saakka, voineet hyvin ja höist on hyvvää huolta pijetty.  Mut nyt asiat muuttuut, iha kertakaikkiaa!  Viranomaset on etätyönä päättäneet, jot hevoset eivät voi voija hyvi, sillä siisti.

Sitäkii mie juohuin miettimää, et kui mones työs pittää tehän nii mahottommii selvityksii ”miljoonil” eri lomakkeil, niinko noihen maanviljelijöihen pittää?  Voi hyväne aika sentää!  Minnuu nauratti niin kauhiast, ko jokkuu aika takaperi mie luin sattumalta yhtä tämmöstä lomaketta, suomalaisii täytettäväks tarkotettuu ja siin ol muun muassa kohta: ”haetaan laajaperäistämispalkkiota sonni-, härkä- ja/tai emolehmäpalkkioiden perusteella ja/tai vuoristoalueen lypsylehmien perusteella.”  Mite hyö lie nää meijä maanviljelijät tul toimee  enne, ko hyö eivät vissii tienneet laajaperäistämisest vuoristoaluee lypsilehmiin perusteella kauhiast mittää?  Vaik mikkää ei tilalla muuttuis, pittää joka vuosi ilmottaa kaik samat tiijot ja liitteet.  Painopiste on siirtynt maanviljelyssäkii pellolta internettii ja paperloihe täyttämissee! 

Männä vuosinaha sitä huvituttii siitä kurkun käyryyvestä ja tervan myrkyllisyyvestä, muihen  muassa.  Tervan käyttöhä meinas näet tyssätä johonkii biositidirektiivii, jonka mukkaa mittään semmosta puunsuoja-ainetta ei saa käyttää, minkä vaikutuksii ei ole tutkittu.  Ja terva tutkimine oli nii kallista, ettei sitä tutkimusta kukkaa tahtont maksaa.  Ennev vanhaa ei taitant olla kovinkaa monta semmosta vaivaa, jota ei Suomessa saunalla, viinalla ja tervalla koitettu parantaa; yskää, syyhyy, keuhkotautii, reumaa, iho-oireita.  Kaikkii se muinone mummo käytti tervaa ja joskus tervas ihteesä iha kokonaa ja män sen jälkee saunan löylylöihe.  Terval höylättii muinosen mummon lisäks tietyst köysii, suksen pohjii, venneitä, nahast tehtyi jalkineita ja vaik mitä. Niinko viel nykyjääkii esimerkiks tää Ruokolahden kuulu kellotapuli tuos kirkonmäel.  Jos se terva on heti rillimakkaran ja käyrän kurkun jälkee maailman yks vaarallisimista aineista, ni mites se meijän eukkoloihe oikei kirkonmäel käypi? Vaik eihä sitä paanutervaa oo tarkotustakaa syyvä tai juuva ja oisha se maalima ensimmäine ihme, et justiisa sillo, ko jotenkii siin vanhalla hautausmaalla tepastelloo, ni tapulin paanukatost irtoaapi säle ja napsahtaa siun suuhuis ja sie sen nielaset.  Ja eikähä siinkää tietyst vaarana ole se säle vaa se, et sie sen tervan siin ohes nielaset.

Toivottavast hyö ei keksi ennää lissää säännöksii tuoho saunomisseen!  Oishan siinäkii mahollisuuksii tirektiiville jos toisellekkii; kui kauva saat ottaa löylyy, monta astetta, onks saunaa pitänt monta tuntii lämmittää ja mil viisii, saapiks sitä välil käyvä vilvottelemas vai pittääks löylyt ottaa yhtä kyytii, kuin monta kauhallista saapi vettä heittää kiukaale, vai saapiks sitä heittää ensinkää.  Voipiks uija ja jos voipi, kui pitkää kerrallaa, ettei suomalaine ruhollaasa ja liallaasa liikaa rehevöitä luontoo. Sauna pittää tietyst tarkastaa vähintää kolme vuode välein, sojottaaks piippu viel sammaa suuntaa, ko on ilmotettu, mitä puuta on poltettu, mikä o vuosikulutusarvio.  Ja ku sit tarkastaja tulloo ja olet kuule erehtynt heittämää liian monta kauhallista  vettä kiukaalle, ni  tulloo saunalle purkutuomio ja siule elinikäne saunomiskielto!  No, toivottavast tätä ei lue kukkaa semmone, joka saiskii täst kimmokkee noihe tirektiivilöihe keksimissee!  Kyl meijä suomalaisii pittää saaha saunoo niiko ennenkii!

Tiijättäks työ mitä; ne on kuulemma nää säännökset aika monet ihan pelkästää kotimaista, ihka suomalaista keksintöö!  Sehä se minnuu vaa mietityttää, että mis kohtaa se napsahtaa se ihmise mieli?  Mis kohtaa unohtuu tää iha normaali arki ja se, jot mite se sujuis kaikkii kannalta mahollisimman mukavasti ja jouhevast?  Mis kohtaa mielee alkaa juolahtaa keksii kaikemaalima kriteerilöitä, jotka meist pienist ihmisist joskus saattaavat tuntuu iha pelkälle kiusanteolle ja vallankäytölle?  Mis kohtaa mielee hiipii joustamattomuus, vaik jonkiilaiselle joustolle ois mahollisuuksiikii näihe kriteerilöihen viidakos?  Oisiks se kuulkaa aika nyt istahtaa vähä alas ja tuumata ihan kaikes rauhas tätä assiita ja lopettaa se mahoto hääräämine ja kilpajuoksu siit, jot kuka on se parhain mallioppilas, joka keksii parhaimmat (tai pahimmat) säännökset, ohjeet, kriteerit, uuvistukset tai mitkä millokii.  Oisiks se nyt aika meijä kaikkii hiukkase istuu ja kuunnella toisiamma?  Kuunnella ja tehä sillee, niiko piene ihmise kannalt ois parasta?

tuumailoo arki-eukko Virve

terveisii vaa kaikille täält lumituiskusest Laamalast!