Eukkoilua

Yks noista Imatran Inkerilöistä onnittel minnuu Eukoks nimittämise yhteyvessä silläviisii, et tervetulloo satuolentoloihe joukkoo!  Tää oli häne mieheesä hänelle antama nimitys ja johtu siitä, et miehe mielestä vaimost ol tult satuolento Inkeriks nimittämise jälkee sen takkii, et vaimoo ei ennää tahtont nähä ensikää, ko hää riens Inkerinä millo missäkii! Ja semmosiiha ne satuolennot tuppaavat olemaa; niitä saattaa uskoo olevan olemassa, mut ko niitä ei nää, ni iha varma ei voi olla!

Miu pittää sannoo, että miule satuolenton olemine on varsinaisii töihen puolesta aika tuttuu puuhaa;

mie lennä töihe puolest aika paljo ja kaikenmaalima rooliloissa millo tonttun ja millo peikkon ja millo minäkii!  Silviisii tää yks rooli lissää ei mitenkää haittaa!   Mie oon ottant tään semmosen harrastuksen; toiset harrastaat kuntoiluu tai muuta urheiluu tai mitä nyt kukakii, mie harrastan eukkoiluu.

Eukkoilu-harrastus on siin mieles aika kiva, et siihe ei ole olemas kauhiast mittää sääntöi vaa jokkaine Eukoks nimitetty saapi harrastaa sitä aika vappaasti sillee, ku ihellee tuntuu sopivimmalta.  Tietysti yhteisen piirteen kaikille eukkoilun harrastajille on se, et männää tapahtummii, ku kutsutaa ja käyttäyvyttää sit siel tapahtumas sen roolin vaatimalla tavalla, jotakuinkii arvokkaast.  Miunkii pittää siis vihon viimein opetella käyttäytymmää!

Miu eukkoilurintamal oli täs männä viikonloppun kakskii tapahtummaa; Ruokolahen joulutori ja Ruokolahen Laulu-Eukkoin juhlakonsertti, saman päivän.  Niitä enne mie olin töissä niis muis rooliloissai, tai tarkemmi esiintyjän paris pikkujoulus ja järjestäjän paris itsenäisyysjuhlas, joist toises olin paikan päällä.  Roolit siis vaihtuit aika tiuhaa tahtii, mut kyl mie kuitekii yriti muistaa, ettei jäänt rooli päälle noist toisista tapahtumista.

Mut niistä tapahtumistaha miun piti haastaa!  Ruokolahen joulutori meni vissiinkii ihan perinteisel kaaval, niinko se on mänt jo muutaman vuosikymmene!  Tämmösii perinteitä myö tarvitaa, jot on jottai pysyvyyttä ja toisaalta jatkuvuutta!  Se,mikä miul pisti silmää, ol, et siel oli mahottoma paljo hirmuse hyvvii tuotteita myynnissä! Toivottavasti siel myös kävi kauppa!  Ja sitte se Laulu-Eukkoin juhlakonsertti!  Voi mahoton, mite se oli hyvä!  Myö käytiin jonkinmoisen kokoisella eukkoköörillä höitä ensi onnittelemassa ja sitte istahettii kuuntelemmaa.  Ensimmäine puolisko mäni suomalaisen musiikin ja Jean Sibeliuksen juhlapäivän merkeissä ja toisella puoliskolla käytiin runoje ja lauluin kautta läpi joulun viettoo eri aikakausina.  Miu pit ihan poskee purra, etten mie ois itkii tyrskänt, nii oli koskettavvaa etenkii se sota-ajan jouluje käsittelemine!  Kuoron laulusta löyty sekä herkkyyttä että voimaa, sävyjä ja tunnetta!  Kyl mie olin sitte ylpiä näistä ”eukkosisarista”!

Mut tiijättäks työ, mite tää tuntuu miust mukavalle männä toisiin valmiiks järjestämmiin tilaisuuksiin ja tehä vaa, mitä pyyvetää?!  On se vaa kuulkaa aikamoine etuoikeus meille kaikille, ko jokkuu noita tilaisuuksii järjestää ja myö vaa päästää nauttimaa, etenkii, ku tietää, miten iso homma siin ylleensä on takana, ennenko valmista on syntynt! Miulle jokkuu ”viisas” sano kerra, että eihä tunnin tilaisuuven tekemissee tarvii tehä ko tunnin työ!  Mite miust tuntuu, et hää se ei olt ikännää joutunt järjestämmää yhtää mittää, eihä sitä muute voi selittää, jot tuommose lausee suustaa päästää.  Mie oikeestaan melkei loukkaannui kaikkiin tapahtumajärjestäjjiin puolesta; oha se melkosta työn vähättelemistä tuollee tokasta.

Mut mitä myö noist, ko ei nekkää meist!  Mie jatkan eukkoiluu täs enne jouluu vielä ainakii seurakunna järjestämäs vanhemma väen joulujuhlas.  Siel miu pitäs pittää jokkuu vappaavalintaine puhe.  Mieluisii tehtävii, mieluista eukkoiluu.  Silviisii mie nyt sit tänä vuonna valmistauvun myöskii joulun viettoo! Mut siit mie kirjotan sit toise kerra!

Terveisii taas!  Johan tuota lunta piisaakii!  Hyvvii jouluvalmisteluita vaa teile kaikille!

eukkoileva Virve