Ellin päivä

Miehä mie tääl vaa taas terve!

Miul on kuulkaa olt nyt nii kiire, et mie en oo oikee tient, mist mie ihtiäi kaapasisin!  Se on aina, ku tuo kesä ja kesän tapahtumat alkaavat lähestyy, ni järjestelykiireet painaat pääle ja lentää pittää siel, tääl ja tuol.  Eukko-hommatkii alkaavat lissääntyy; toukokuus mie viel piipahan Invalidiloihe kesäkekkerlöissä ja kesäkuuskii on muutama vierailu jo merkitty allakkaa!  Heinäkuu miul on töihe puolest niin täyttä, et onneks siihe ei ole kukkaa viel Eukko-hommii pahemmi kyseltkää.  Heinäkuus myö Ruokolahen Eukot järjestettää iha omakii, jo perinteiseks muodostunt tapahtuma, Ellin päivä.

Ellin nimipäivä on varsinaisesti 11.7., mut nää Eukkoin kekkerit ovat aina olleet jossain siin lähitienool.  Tänä vuonna myö järjestettää Ellin päivän kekkerit sunnuntaina 13.7.  Männää ensi suurel joukol kirkkoo klo 10 jumalanpalveluksee (tietyst myö toivotaa, että teitä muitakii on siel kirkonmäki mustannaa!).  Jumalanpalveluksest myö kuljetaa kirkkokansan kans yhes kulkueena Pappilanlahen rantaraittii pitki ja vanha hautausmaa kuppeelt Ruokolahti-talolle, jossa Ruokolahti-Seura on järjestänt puffetin ja myö Eukot vähä ohjelmaa; on runnoo ja yhteislauluu ja haastetaa suut oikee makiaks!  Meil on viel semmone toive ylleisölle, et työ pukkeutuisitta mahollisuuksienna mukkaa vanhan ajan vaatteisii.  Jos semmosii ei kuitekaa löyvy, ni ei se oo mikkää este tulla mukkaa!  Kyl kaik ovat iha yhtä tervetulleita vaatteist riippumatta.  Niiko sanotaa, ni asu on vappaa mutta pakolline. 

Tuota Ellin päivää ja muitakii kesän tapahtummii suunnitelles ja järjestelles mie oon taas juohtunt miettimää sitä, mite tärkiitä on tää yhes touhuumine.  Jos mie iha suoraa sanon, ni minnuu korpijaa iha mahottomast, jos tapahtummii pijetää pelkkän sirkushuvin ja väheksyttää toisarvosin asiona!  Aika mones paikas on viitattu vähä niinko kintaalla yhteisille tapahtumille, esmerkiks kuntapäättäjii taholt; asenne on vähä joissakii paikoin se, et järjestäkkää vaa, jos kehtaatta, mut jos että, ni ei se nyt nii hirveest haittaakkaa.  Ei pijä kuitenkaa sortuu ylleistämmää tätäkää assiita: onneks on myös paljo semmosii paikkoi ja seutui, mis kulttuurin tekijöitä kannustettaa vaalimaa paikallista perinnettä, järjestämmää yhteisii tapahtummii ja höitä viel oikei tuetaankii, paitsi henkisest myös iha aineellisest; antamal tiloja, talouvellista tukkee, satsaamal yhteiste asioihe tekemmissee! Tapahtumaa tarkasteltaes pitäs nähä aina vähä syvemmälle, ku pelkästää se jäävuore huippu, se ihe tapahtuma.  Itse asias, tässäkii pättee se vanha ja kulunu aatos, että matka voip olla tärkeempi tai ainakii yhtä tärkiä ku päämäärä.  Koko se suunnittelemise ja tekemise prosessi kehittää mukana olijoita.  Sen tähe kaikenlaiset, pienet, suuret, kyläkohtaset tai vaik iha oman yhistyksen tapahtumat on arvokkaita ja tärkeitä.  Niihi on aina uhrattu aikaa, vaivaa, pohtimista ja tekemistä. Tämmöstä tekemistä ei pitäs missää tapaukses eikä olosuhteis väheksyy!

Mie kirjotin jokkuu aika sit kesälehtee piene tervehyksen.  Miepäs paan siit otteen tähä, ko en nyt laiskuuttai kehtaa sitä uuvestaa kirjottaa:
” Paljon puhutaan lähiruuasta.  Kuten sanotaan, ihminen ei elä pelkästään leivästä ja senpä tähden mie nostaisin puheeksi myös lähikulttuurin, lähitapahtumat.  Lähitapahtumat ovat helposti saavutettavissa, niihin ei ole pitkä matka, lippuja ei tarvitse varata välttämättä kuukausia etukäteen, tapahtumissa tapaa myös vanhoja tuttuja, voi vaihtaa kuulumisia ja tutustua uusiinkin ”lähi-ihmisiin”!  Lähitapahtumat ovatkin sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä parhaimmillaan; niiden järjestäminen sinänsä lähentää ja tiivistää järjestelyvastuussa olevaa joukkoa, yhdistystä tai kylää, ja itse tapahtuma kokoaa kylän vakituisen väen ja kesäasukkaat sekä satunnaiset vieraat yhteen mukavalla tavalla.  Mie kehotankin kaikkia osallistumaan omiin lähitapahtumiin; järjestäjille paras kiitos ja kannustus on runsaslukuinen yleisö, joka viihtyy tapahtumassa!  Lähikulttuurin vaaliminen vahvistaa lisäksi identiteettiä, johonkin kuulumisen tunnetta ja siitähän kotiseudussa on aika pitkälti kyse.”

Myö oltii tuon miu ukon, Jarin, kans männä viikol Hämmeenlinnassa hyvinvoinnin ja kulttuurin hanketreffeillä.  Siel oli kaikille osallistujille iha ihestää selvää, et kulttuuri, sen tekeminen ja vaik tapahtummii järjestäminen on hyvin tärkiä osa ihmisen hyvinvointii ja terveyven edistämistä.  Missähä vaihees tää aatos siirtyy  juhlapuhheist iha käytännö tekoihi ja satsauksii?

Sitä ootellessa touhutaa myö vaan nii paljo ko jaksetaa ja keritää, voijaa yhes hyvi, taas ja aina paremmi ku muut!  Nii, ja muistakaaha tulla meijä Eukkoloihe kans Ellin päiville!

Sanokaa terveissii kaikile!

Virve-Eukko