maanantai 14. huhtikuuta 2014

Huhtikuu maan huuhtelee!



No terve vaa, terve!

Nyt on kuulkaas eukkoiltu täs kuukauve sissää muutama kerra ja kyl on olt mukavaa!  Mie oon tavant monnii vanhoi tuttuloita, joita en oo näht pitkää aikaa ja huomant, et mite mukava onkii höijä kanssaa taas haastaa.  Mie oon ottant eukko-roolihei semmose, sanosko, teeman, et mie haastan aina kullonkii käsil oleva ajankoha perinteist, uskomuksist, säihe kahtomisist ja tietyst kertoilen, mitä tähä miun elämää eukkon oikei kuuluu.

Mut kyl o olt hauskaa! Mie tiijättäks työ lauloin ensimmäistä kertaa karaookkeekii julkisest nyt vast eukon hommis! En tietystikkää ihan yksinnää, vaa miu ukon kans ja myöhä vetästikkii Balladi Villistä Lännestä.  Silviisii show-meinigillä, arvaattaks.  Meil ol hauskaa, toivottavast ol jonnii verra muillakii.  Se tilaisuus tuli tuol yhel kyläl, joho miut ol kutsuttu karaoke-iltaa jotenkii johattelemaa.  Sit mie oon käynt eläkkeensaajiin ja eläkeliittolaisiin tilaisuuksis. Tännää viimeks.

Nythä miul juohtukii mielee, jot miepäs haastan teillekkii näist joistakii huhtikuun perinteistä!  Tiijättäks työ esimerkiks, minkä tähe tätä kuuta sanotaa huhtikuuks?  No, arvellaa, et nimi johtuu sanasta huhta, joka tarkotti joskus männä aikoin kaskee, jossa puut olliit suurii ja enimmäksee havupuita.  Miehil ol näät tapana lähtii kaatamaa nää havupuukasket nimeommaa huhtikuussa, enne ko kevätmahla alko nousta puihi.  Sillon näät rungot kuivuit noppeemmi.  Jokkuu on arvelt, et huhtikuu –nimi vois johtuu myöskii siit, et ko täs kuus viimestää lumi sullaa  ni maa ikkää ku huuhtoutuu ja siit juohtuis tuo huhti –sana.

Vanhal kansal ol melkee mihin tahasa assiisee sanonta tai arvotus.  Nää sanonnat auttoit muistamaa, millo mitäkii hommaa sai  tai piti tehä ja mitä ei ennää kannattant tehä.  ”Kun sie kuulet kurjen äänen, älä mene järven jäälle” muistutettii esimerkiks lapsii heikoista jäistä.  Tai reen ja siihe kuuluvii remeleihe pois laittamisest talve jälilt muistutettii: ” Kun rastas laulaa, niin länget naulaan”.  Kevväisii sanontoihin ja loruloihin liittyyvät erilaiset linnut; tullootha ne muuttomatkoiltaa.  Mie luulen, et kaikile teile on tuttu kevvään tulosta kertova loru: ”Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään”.  Mie oon kuult siint toisenlaisenkii version: ”Kuu kiurusta kesähän, puoli kuuta peipposesta, viikkokausi kivenviasta, yksi päivä pääskysestä, västäräkistä ei vähääkään”.

Tiesittäks työ, et justiisa tää päivä, 14.4., oli ennev vanhaa huomattava merkkipäivä!  Vanhas allakas täs kohtaa luki jotta ”Suwi-Päiwä”.  Tää ol näät kesän ensimmäine päivä.  Vanha kansa puhu suviöistä, joita olliit männeet kolme yötä viime yö mukkaan lukien.  Viime yön olj tääl meil päi hyvi lämmintä ja sehä tietääkii hyvvää kesän säitä aatellen.  Se, jot tää on ensimmäinen kesäpäivä, johtuu siit, jot ennev vanhaa vuosi jaettii kahtee puoliskoo: suvvee ja talvee.  Nää puoliskot jaettii taas parrii 13 viikon pitusee jaksoo.  Ja tälviisii ko laskoo, ni keskikesä onkii 13.7. eikä juhannuksen!  Siitäpähä saitta kaik, jotka sannoot, et syksy alkaa juhannuksest!  Eikä ala!  Silloha se kesä vast on kukkeimmillaa!  Syväntalvi puolestaa on 13. tammikuuta.

Tää päivä olj myöskii jossakii päi Suomii semmone, et paimenet nousiit korkeille mäkilöille ja ”soittiit torvillaa suden suun kiinni, ettei se karjalle kesällä vahinkoa tee”.  Toise kerra hyö törähytteliit ainakii Yrjön eli Jyrkin päivänä 23.4., joka olkii myös karjan uloslaskun päivä.  Sillo pit tehä muitakii taikoi, jot karja voi hyvi ja osas tulla kottii.  Tännää mie kuulin, et meilkii päi olj muun muassa tapan karjan uloslaskupäivän virpoo vanhoil virpomavitsoil karjakii!

Pääsiäine on tänä vuonna hirmuse myöhää; nyt myö eletää malkamaanantaita, huomen on tikkutiista, sit on kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai, sukkasunnuntai ja pälkkäpääsiäine.  Eile olj palmusunnuntai ja meilkii käi virpojii.  Miust olj hyvä, et hyö olliit ihan normaaleis vaatetuksis; vaik se lapsist varmast on hauskaa pukkeutuu noidiks virpomaretkile, ni jotekii siin on kuitekii semmonen pien ristiriita, miun mielestäi.  Näät tää virpomineha on ortodoksine, kristilline perinne, enne vitsat siunattiikii (ja jossai viel nykyjääkii) ja tarkotus olj käyvä nimenommaa toivottamas terveyttä, hyvvää voimista ja siunausta.  Noidat liittyyt iha toisii, vaikkakii myöskii mielekiintosii perinteisiin, mut noidil ei olt kyl ikännää tähä aikaa vuuvest mittää hyvvii tarkotuksii; hyö näät hiippailiit naapurloihee navetois leikkelemäs lehmilt tai lampailt nahkapalasii, jot elukat oisiit maijosta ehtyneet tai voineet muute huonost tai sit hyö veivät navetast lantakokkareita ihellee, jot naapurilt mänis maan kasvuvoima ja siirtyis heijä maillee ja nii eelleen.  Noitii ja trulliloita pit pelätä erityisest pitkän perjantai ja lankalauantain aikan ja sillo Pohjanmaallakii poltettii kokkoloita, jot noijat oisiit karkonneet. 

Iha kaikkii perinteitä ei onneks tarvii vaalii! Mie nimittäin jostain luin, jot jossakii Pohjanmaalla oli tapan pieksää kaik lapset ja palkolliset pitkän perjantain aamuna, koska Kristuksen kärsimykse piti tuntuu iha konkreettisest nahois!  Mahto ne lapset oottaa sillo muino tuota pitkää perjantaita…

Sehä minnuu vähä huolettaa, ko täl piinaviikol ei kuulemma sais viheltää eikä ees nauraa!  Miul ko on tuo nauruhermo nii herkällää, et se käynnistyy pienestäkkii ärsykkeest ja joskus iha ilma ärsykettäkii. Mie en selvii mitekää täst viikost, sen mie tiijän jo nyt, iha nauramatta.  Toivottavast se ei kuitenkaa miule iha hirviän huonoo tiijä!

Tähä loppuu mie taijan laittaa teile vanhalta kansalta muutama säihen kahteluvihjee, joita voipi pääsiäisen tarkkailla.  No, täs ne tulloot:
”Kun kiirastorstaita vastaan kylmää, niin kylmää neljäkymmentä yötä vaikka sulaan veteen.”
”Jos pitkäperjantai on vihainen, niin ei ole seuraavana kesänä pelkoa hallasta; mutta jos se on selkeä, kyllä silloin halla rutaisee.”
”Jos pääsiäispäivänä sataa vettä, niin silloin tulee kylmä ja kurja kesä. Jos pääsiäispäivänä on pilvessä, niin panee kesällä halla marjojen kukat”

Nyt miun pittää lähtii muihi hommii!  Toivotaa, jottei halla rutase!

Voikaaha hyvi, paremmi ku muut (sano miu mummo-vainajain aina lähtiäistoivotukseks!)

Terveisii

Eukko-Virve

2 kommenttia:

  1. Kiitos taasen Virve. Kivaa luettavaa! Pitäisköhä ottaa nuo wanhat rituaalit taas käyttöön lastenpieksemistä lukuun ottamatta?

    VastaaPoista
  2. :D Wanhoja rituaaleja on niimahottoman paljo, et mie välil ihmettelen, mite hyö on jaksaneet ne kaik ees muistaa!!! :) Ja tiijät sie, kylhä myö niitä vanhoi rituaalei arkises elämäs myökii välil käytetää, iha huomaamattakii. Se tulloo jostai takaraivost varmaankii... ;) Mut mikä jottei niitä vois viritellä ihan tarkotukselkii! Eiköhä aleta kehitellä :)

    VastaaPoista