Maaliskuu jo maata näyttää

Miehä mie tääl pitkäst aikaa, terve!

Mite tuo aika lienöö vierähtänt silviisii, et mie melkei unehutin koko tään kirjottamise!  Nyt kuitekii yks ilta viime viikol, ko mie tulin vähän myöhemmi illal töist kottii ja ol niin narjakka kuutamo et oikee, ni miule juolaht mielee taas nuo vanha kansa perinteet; mie näät jostai olin justiisa vastikkää lukenut, et tääkii aika vuuvest anto ennev vanhaa mahollisuuksii elämänkumppanin katsastamisee, jos semmosta ei viel olt.  Mie siin pihal tepastelin, kahtelin kuuta ja naureskelin iheksein, jot kaikelviisii ne aikannaa on keksineetkii yrittää enteitä kahella.  No tää kuu liitty asiaa silviisii, et ennev vanhaa annettii tämmöset ohjeet: nähessää ensimmäise kerra maaliskuussa täyskuun nuori mies tahi naine sannoo: ”Mie tervehin sinnuu, maaliskuu, mie pyyvän sinnuu, maaliskuu, näytä miulle kuppikumppanii, jos miulla on onni ja rauha.”  Sen jälkee häne ei pijä ennää kahtoo kuuta, vaa häne pittää männä puhumatta nukkumaa ja sit hää näkköö unessa elämäntoveriisa.  Kuka hää lie on kaik nuo muinaset ennusmerkit oikee keksintkää?

No siinthä mie sit juohuin miettimää, jot mitähä jos mie kertosin muutenkii noista maaliskuun perinteist; maaliskuuha on näät olt semmonen kuu, millo on ennustettu koko kevvään säätä. Mite hää lie vanha kansa tästä talvesta mittää ennustais; on tää nii outo olt tääl meil päi ko ei ole lunta olt nimeksikkää!  Mie en muista tämmöstä talvee, ettei ois mehtää pääst suksil latusii tekemää!  Mut ol jottai hyvvääkii: täs muutama ajan olliit nuo järviin jäät niin mahottoman siliät ja hienot, jot myökii käytii nuorison kans huitomas luistimil ja potkukelkal kakskilometrine järvi päästä päähä! Se ol mukavaa ja aika harvinaista; en mie muista sitäkää, jot millo tälläset jääkelit oisiit olleet.

Mut siit säihe ennustamisestaha miu piti haastaa. Maaliskuus vahittavvii enteitä on niin paljo, etten mie ruppii täs kaikkii haastamaa, mut otetaa nyt joitakii essiin! Vanha kansa sannoo, jot ”miltä sijalta maaliskuu tehdään, siltä sijalta tehdään kolme kuuta”.  ”Jos kuu on syntynt kylmällä pohjoistuulella, tulloo kolme kylmää kevätkuukautta, jos taas lauhkial etelätuulel, nii tulloo varhaine ja kaunis kevät.”  Kevvään tulloo seurattii myös ”Tapion riihenpuinnista” elikkä metsänkylvöstä.  Jos Tapio pui riihtää varahin, päästii peltokylvöihinkii aikasii.  Sit jos maaliskuu oli kovi lämmi, pelättii kylmää toukokuuta: ”Joka takitta, lakitta maaliskuussa halkoja hakkaa se kintaat kädessä toukokuussa sontaa kattaa.” eli levittää touoille.

Sit mie kuulkaa löysinkii sanonna, joka aikamoisest vahvisti miun mielest sitä, et kyl se vanha kansa ties, mist puhu.  Näät meille sato eile ja viime yön lunta niin paljo, jot koko talves ei oo yhteesäkkää olt näi paljoo lunta tääl meilpäi.  No, vanha kansaha se sanokii tälviisii, et jos täs vaihees ” lunta sataa, saattaa sitä tulla niin paljon, että peittää reen seisaalleen ja harakan kaplaan nenään.”  

Päivät kuitenkii pitenöö, kevät ja kesä tulloovat iha vääjäämättä, mie uskosin.  Ennev vanhaa marianpäivän aikoihi justiisa päivän pitenemisen takkii siirryttiin perinteisest kesän ruokajärjestyksee; talvella näät syötii  kolme ateria, mut marianpäivän jälkee väelle tarjottii viel pikkueine eli variksenpala ja pidennettii ettosta elikkä ruokaleppoo. Päivä ko ol jo nii pitkä, että ku auringon mukkaa nousi ja män nukkumaa, riitti valosaa aikaa työn teollekkii silviisii, et ehti vähän pitemmät ruokaleposet ottaa.

Moni teistä varmastikkii muistaa, jotta Jaakko heittää loppukesästä (25.7.) kylmän kive järvii.  Kui moni teistä muistaa tai tietää, jot millo heitetää sit se lämmin kivi?  No Maarianpäivän Marian poika pistää kuuman kiven lampiin, sannoo vanha kansa.  Niihä myö nyt sit vaa kohtapuolii ruvetaa varttumaa jäihe sulamista ja uimakelilöitä!  Niitä varttuissa mie käyn sen, minkä töiltäin ehin, vähän Eukkon kiertelemäs Ruokolahen kylil ja yhistyksii kokouksis haastamas.  Jos mie oikei rivakaks heittäännyn, ni saatan mie ottaa johonkii haitarinkii mukkaa, jot päästää porukal laulamaa kevväisii yhteislaululoita!

Näkemissii, kuulemissii ja kirjoittelemissii!

Sanokaa terveisii kaikile!

Virve-Eukko