Ruokolahti?

Tään päivän uutisii kuunnellessa juolahti mielee ajatus: oonks mie itsenäise Ruokolahen kunnan toiseks viimeine vai perätä iha vihov viimone Eukko?

Kuntaliitosta hyö suunnittelloot.  Nyt mie jo hetsillää pyyvän anteeksi, jos mie jottain loukkaan, mut miul tuli iha pakottava tarve pohtii tätä kuntaliitosassiita, iha kuntalaisena ja Eukkona.  Miul tällee kunnan toimijoihe ulkopuolisen ku on tult vähä kuva tästä Ruokolahen nykypäättäjiin meiningist, jot se on vähä semmosta ”vie sie, mie vikisen” –tyyppistä.  No, eihä siin mitä, yks karjalaine tyylihä se on sekkii!  Mut pitäs sitä nyt jottai selkärankaa olla ja ilmasta mielipitteitääsä, kyl mie äänestäjän sitä oottasin näiltä meijän luottamusmiehilt!  Virkamiehistö kanta taitaa olla jo vissii aika selvä.

Mie ymmärrän varsi hyvi, jot jos huonost männöö ja tulevaisuus näyttää vielkii huonommalle, ni kuntaliitos voipi olla siihen oikee mainio ratkasu! Mut mitä se ratkasoo?  Siirtääks se vaa ongelmii isomma organisaation ratkastavaks sen sijjaan, että ne ratkiaisiit liitokse myötä?  Kuntaliitoksii perustellaa muun muassa lähipalveluihe säilyttämisel.  Miul ois muutama kysymys: mitä lähipalveluita täs niiko tarkotettaa?  Mite niitä ois tarkotus säilyttää? Ja ennen kaikkee: kenen lähipalveluita ois tarkotus säilyttää? Näät, tää kuntaliitos ku ei taija sitä rahhaa lisätä; se pistää vaa kaikkii kilkut sammaa kassaa.  Mut niihä se pistää ne menotkii!  Ja ku virkamiehii ei vähennetä, ni pittää sitä jostai karsii!  Kunnis on karsittu jo se, mikä on pienen kunnan sisässä raatsittu.  Mut ko saahaa isompi päättäjätaho, joka on vielkii kauempana meist kuntalaisist, ni se raatsii taas karsii vähä enemmä.  Lähipalvelut taitaat säilyy ja jopa vahvistuukkii kaupunkilois, myö lähiöiks ja vielkii syrjäsemmiksi kyliksi muuttuvien pikkukuntiin edustajat menetettää ne vähätkii ja matkataa vielkii kauemmas ”lähipalveluihe” ääree.

Mite ihmees kukkaa ennää uskoo noihin ”jargoneihin”; kapulakielee, jol kuntaliitoksii puolustettaa?  Monen monta esimerkkii on, jot ne assiit, joilla kuntaliitokset on perusteltu ja pienet kunnat soviteltu rattaisii luppaamal säilyttää palvelut, ovat ajan olloon hävinneet ko tuhka tuulee ja siin on iha turha sit ennää ees vikistä.  Siin sit vaa männää ku hää viep, tää toine.

Takin kääntämine on nykyjää nii suosittuu, et nyt miekii käännän iha täs lauseessa takkiin ja taijan iha vaihtaakkii koko ulsterin mallii!  Jos nimittäi tätä kuntaliitosassiita kahtoo toisenlaisii linssilöihe läpi, ni voipha siin nähä jottai tulevan ylpeyvenkii aihetta!  Miepäs haastan: mie olin viime viikonloppuna eukkoilemassa Imatran Inkerin läksiäisis ja uuven virkaa-astujaisis ja ai että siel oli mukava tunnelma!  Väkkee oli Imatran Koskel ku pippoo, hyväntuulisii, nauravii naamoi, ei olt kellää nokka nyrpällää.  Miul tuli iha jotenkii kummasti semmone joukkoo kuulumise tunne!  Ja iha kerettiläisest mie siin ajattelin, että mikäs, mukavaha tämmöseen paikkakuntaa olis vaikka liittyykkii, ko tääl näin mukavast hauskaa pijetää, yhes ollaa ja haastetaa!  Ruokolahella ku ei ennää oikee ole mittää silläviisii vastaavaa, mikä kokoaisi väen mukaval taval viihtymää keskennää.  Voisha sitä siis iha olla osa Imatraakii, ruokolahtelaisuuttaa ja juuriaa kuitenkaa unohtamatta!  Ne on miusta edelleenkii kuitenkii tärkiät.  Ei sitä ”isien perintöö” pijä ihan nii vaa viskata pesuveen mukana ja aatella pelkästää ommaa ihtiää ja mukavuuttaa!  Ja siinhä se ois tulevan suurkunnan tai -kaupungin rikkauskii; meijän pienten kuntiin ja kylien kulttuuri ja perinne. 

Nyt ois kuitenkii vielä olemassa oleviin kuntiin korkia aika kannustaa ommii asukkaitaa ja yhistyksiää pitämää huolta niistä perinteistää ja kulttuuristaa, omista juuristaa!  Vaa silviisii meistä tulis vahva osa mahollista uutta suurkuntaa!  Vaa voipha se olla, et ei yhistyksii ja ihmissii pitäskää kannustaa; siinhä voip vielä käyvä sillee, et muuttuu tuo sanonta ja siit tullookii pian vällee: ”Mie vien ja vikise sie, jos huvittaa!”

Mie pijän työn ja sen luonteen takkii toisena kotikuntanain Luumäkkee!  Sehä se meinaakii pyssyy itsenäisen, mistää paineista huolimatta!  Tälviisii, melkei puoliluumäkeläisenä, mie oon hyvinkii ylpiä siit gallialaiskylästä ja ihmisiin touhuumisesta, aktiivisuuvesta ja yhteistyökyvystä!  Sellasta touhuumista mie kannustasin kaikkii muitakii tekemää, iha riippumatta siitä, tullooko kuntaliitoksii vaiko ei tai kannattaako kuntaliitoksii vaiko ei!  Kyl meist kaikist ihestää riippuu, mimmoses ympäristös myö jatkos elellää; onk hää riitasa vai sovinnolline, taantunu vai aktiivine, yksinäinen vai yhteisölline!  Tosiassii on kuitenkii se, et vuosiin saatos rajat on muuttuneet monnee otteesee ja toiseksee, ei ole niinkää tärkiää, mis se on se niisanottu fyysine kuntaraja, jos se raja on rakentunt ommaa mielee.  Mut en mie kuitenkaa tykkää siitäkää, että männää niinko tohveli siihe suuntaa, mihi jokkuu toine määrää eikä oteta riittävästi selvää päätöksii perusteiks vaa luotetaa aina liikaa siihe, mitä jokkuu kertoo!  Ota miust sit selvää!

Silviisii mie tuumaan ja iha omal nimelläi enkä millää  nimimerkil!

Eukko-Virve