Ruokolahen Eukot

Nyt on sit viikko eletty Ruokolahen Eukkona!  Onks miun elämäin muuttunt jotenkii?  No, rehellisest sanottun, ei se viel oo ainakaa kerint!  Miul ko noihi ”oikeisii töihi” kuuluu lentää millo missäkii, vastata puhelimmee (sillo ko pystyn, etten oo jossai kokoukses) ja kertoilla tapahtumist ja muist lehti-ihmisille, ni siinä mieles tää ei oikeestaa poikkea normaalist päivärytmistä ollenkaa.  Tään ensimmäisen viikon aikana on tullut vast pari kutsuu tapahtummii, et siis ei mittää semmosta suurta rynnäkköö ainakaa miun kohallain ole täs viel syntymässä.

Ja nyt pittää heti sannoo, et jos jonkuu mielest mie en kirjota oikiita karjalan murretta, ni hää on ihan oikiissa; mie kirjotan sillä viisiin, ku mie oon tottunut pienestä pittäin kotonain puhumaan.  Mikä hää sitte on oikiita ja mikä ei, mie en oo siit ollenkaa varma.  Sannoot, et esimerkiks Ruokolahel vaihteloo tää murre iha kylittäinkii ja jokkaisen mielestä se oma on tietyst aina se oikia ja niihän sen pittää ollakkii!

Mut tästä Eukko-hommastaha miun piti kirjottaa.  Jos tätä sattuu lukemaa jokkuu semmonen, joka ei tiijä, jot mikä tää Ruokolahen Eukko on, ni pittää sekkii tässä ihan alkuu selvittää.  Maalimankuulu taiteilija Albert Edelfelt piipahti tääl Ruokolahel 1800-luvun loppupuolel ja hää vaikuttu näkemästään ja kokemastaan ilmeisesti ihan jonkii verra, ku hää maalas aika montakii tauluu (tai ainakii luonnostel) tääl ollessaa.  Yks näist taululoist ol ”Ruokolahden Eukkoja kirkonmäellä” (1887), jonka hää vei sit Pariisii maalimannäyttelyykii!  No, kyl eukot saivat pitäjäs olla aika pitkää rauhas tuon jälkee, mut melkei sata vuotta myöhemmi, tarkallee ottain 1973, synty Ruokolahden Martoil ajatus ruveta valitsemmaa Ruokolahden Eukkoja ja sillä viisiin vaalimaa karjalaisnaisen perinnettä.  Sen jälkee Eukkoi on valittu joka toinen vuosi ja nää aikasemmat Eukot ovatkii olleet oikei mahottommii supernaisii!  Eukot ansaitsoovat tulla heti tähä kärkee listatuiks ja täs työ nyt heijät näättä:

Ruokolahden Eukot

1973 Elli Karoniemi
1975 Elvi Tukiainen
1977 Aini Haikala
1979 Jenny Partinen
1981 Toini Pellinen
1983 Helvi Hämäläinen
1985 Bertta Rita
1987 Maija Nevalainen
1989 Martta Puolakka
1991 Edith Teräväinen
1993 Eeva-Liisa Huhtanen
1995 Terttu Rantasola
1997 Aino Tiilikainen
1999 Seija Lifländer
2001 Anja Koivuvaara
2003 Leena Laukkanen
2005 Anna-Liisa Heinänen
2007 Johanna Pulkkinen
2009 Sirkka-Liisa Näräkkä
2011 Airi Ruokonen

Siin sitä on rimpsuu, karjalaisuutta, elämänkokemusta, voimanaista ja kaikenmoista tieto-taitoo roppakaupal.  Sen tähehän se minnuu hirvittikkii aika paljo ottaa Eukon käätylöitä kaulaan kannettavaks.  Mie mietin, et mitä se mie nyt ossaisin tehä tuos joukos, ko nuo käsityöt eivät oo oikei miun juttuin (paitsi ompeleminen, mut neulomista mie en oikei jaksa, ko se käyp nii hittaast) eikä miust oo laskuvarjolkaa hyppäämään, niinko tempas tuo Puolaka Martta Eukoks valintaasa jälkee.  Miul on näät ihan mahoton korkian paikan kammo.  Miust tuntu melkei nololt, ko mie aattelin, et oisha tääl nyt olt noita naisii Eukoks valittavaks vaik ketä muita!  Mut sit mie mietin, jot Eukoksha ei pyritä vaa siihe valitaa  ja se on kertakaikkiaa kunniatehtävä, jost ei voi kieltäytyy. Ja miule on kyl aina olleet tärkeitä omat juuret, historia ja kansanperinne sekä kulttuuri ja uskokaa, jot mie jaksan perinteist ja kulttuurist vaahota aina, ku miule siihe annetaa tillaisuus!  Mieko oon sitä mieltä, et noist asioist saapi voimaa ja niihe avul pystyy kehittämmää omannäköstä toimintaa ja nykyjää sitä paljo puhuttuu yhteisöllisyyttä.  Ihmist tarvihtoot kaikenlaista kulttuurii ja perinteitä, ei silviisii, et jämähettäis menneesee vaa, jot pystytää ottamaa oppii ja kahtomaa tulevaisuutee sekä olemaa vahvoi, tapahtu täs maalimas mitä hyvvää.  Kyl myö suomalaist saahaa olla ylpeitä nii monesta assiista ja yks niistä on meijän hyvin rikas kulttuuri!

Täs mie nyt sit oon.  Eukkon.  Ruokolahden koko kunna Eukkon.  Yleisen Eukkon.  Tai niinko nää Eukot virassaolevaa nimittäät: kantavan Eukkon.  Aikannaa mie oon neljä lasta saattant maalimaan yhes miu ukon kans, nii et kyl se kantamine siin mieles on miun kohaltain käsitelty. Mut kyl mie kovast koitan suoriutuu miun kantava Eukon roolistain kunnial ja ehtii nii monnee paikkaa ku suinkii!  Mut pittää ymmärtää, jot miul on tää kulttuurtyö, joka miun pittää hoitaa ja joka saattaa viijä minnuu ympär Suomii justiisa sillo, ko ois hyvä olla jossai kotikunna tapahtumas paikalla!  Sen tähe ois hyvä, jos minnuu oltais yhteyksis ain hyvis ajoi, ni pystyis pikkase jo allakkaa päivii merkkaamaa ylös.

Ja tään ensimmäise blogin päätteeks mie vaan tahon sannoo, nii ruokolahtelaisille ko kaikille muillekkii pieniin kuntiin ja miksei suurempiinkii, ihmisille: pitäkää lippu korkiil!  Olkaa aktiivissii, kertokaa milt teist tuntuu näihe kaikenmaaliman rakenneuuvistusten pyörteis!  Ja ennen kaikkee: kokoontukkaa yhtee, vaalikaa ommii perinteitä vankast ja kehittäkkää kaikenmoista kulttuurii, vahvistakkaa teijän yhteisöllisyyttä!  Silviisii työ ootta sit porukal vahvoi, tul noita kuntauuvistuksii tai mitä muita kiemuroita hyö nyt sit keksiitkää!

Ja nythä mie hoksasin:  miustha tulkii näköjää hetsillää tämmöne Anarkistieukko!  Mut ei tarvii pelätä; kyl mie meinaan iha rauhanomasest ja tään blogin kautta (ja mahollisest vähä tempauksii järjestämäl yhes noihen toisiin Eukkoin kans, jos hyö suostuut) ottaa enemmä tai vähemmä kantaa asioihi.  Ja tietyst etupääs kertoilla, mimmmosta o olla Ruokolahen eukko.  Anarkistieukko.

terveisii kaikille

Niirasen Virve

Eukko nro 21

perheenäiti, kulttuurituottaja ja yrittäjä